Siitä lähtien kun nuoren Janey-tytön vanhemmat ostivat sen ison talon kaupungin laidalta ja muuttivat asumaan sinne, olo on ollut erilainen. Muuton jälkeen Janey on tuntenut toisen läsnäoloa lähettyvillä vaikkei ketään oikeasti ole. Myös perheen isokokoinen dopermanni käyttäytyy vähät väliä oudosti vaikkei mitään tunnu olevan. Janey ei siksi ole vielä kunnolla sopeutunut taloon. Siellä on hänen mielestään jotain outoa. Jokin on siinä talossa vialla.
Janey on melkein 14 vuotias vihersilmäinen tyttö, jolla on pitkät, tummanruskeat, suorat hiukset ja kauniit kasvonpiirteet. Hänellä on myös sievä, hoikka naisen vartalo ja lumenvalkoiset, puhtaat hampaat sekä maailan söpöin hymy. Kaikki tytöt hänen koulussaan kehuvat häntä todelliseksi huippumalliksi ja pojatkin luokassa ovat jo osoittaneet kiinnostusta. Janey tietää että on perinyt kauneutensa nuorelta 37-vuotiaalta äidiltään ja hyvän kuntonsa, sekä notkeutensa urheilulliselta, neljäkymppiseltä isältään.
Janey on elänyt perheensä kanssa 14 vuotta onnellista elämää mutta kaikki muuttui kun he muuttivat siihen omakotitaloon jossa on jokin pahasti pielessä. Kaksi viikkoa muuton jälkeen Janeyn vanhemmat jatkuvasti riitelevät. Talossa ei ole hetkeäkään hiljaista. Koko ajan hänen vanhemmat ovat toistensa kurkuissa kiinni. Janey saa myös öisinkin kuunnella jatkuvaa huutamista ja kinaamista. Häntä on auttanut se että hän laittaa tyynyn päänsä päälle ja itkee itsensä uneen. Koulussa kaverit ilahduttavat mutta se ei paljoa auta kun ei millään huvittaisi enää ikinä mennä kotiin jota edelleen Janey kammoaa.
Muutama kuukausi kuluu ja Janeylla on alkanut kesäloma. Hän herää klo 12.30 kuollettavaan hiljaisuuteen jota talossa ei ole ollut melkein vuoteen. Hän kävelee unisena alakertaan ja huomaa kuinka hänen äitinsä hiljaisesti nyyhkyttää punertava aamutakki yllään ja kylmennyt kahvikuppi kädessään. Janey menee äitinsä luokse ja järkyttyy kun huomaa toisella puolella kasvoja ison mustelman joka peittää melkein toisen puolen kasvoista. Janey hakee pyyhkeen, kastelee sitä kylmällä vedellä ja taputtelee sillä hellästi äitinsä pehmentyneelle, sinipunaiselle poskelle.
"Riitelittekö te?" Janey kysyy ja hänen äiti nyökkää. "Missä isä on nyt?" Janey jatkoi. "H-hän on poissa..! Lähtenyt...m-minä sanoin...ettei hän tee meitä onnellisiksi...että hän ei välitä meistä, vain itsestään ja hän...hän löi minua..! Sitten hän..o-otti tavaransa ja...lähti." äiti vastasi.
Janey alkoi itkeä ja halaa äitiään. Hän arvelikin että jossain vaiheessa hänen vanhempiensa eroavat. Janey on surullinen. Hän päättää mennä suihkuun jossa sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain kamalaa. Kun hän on huuhtelemassa shamppoota pois, hoitoaine tippuu ammeen pohjalle ja kun Janey on nostamassa sitä, hän liukastuu ja kaatuu. Sitte yhtäkkiä aivan kuin kaksi tukevaa kättä pitäisivät häntä veden alla vankina. Janey yrittää riuhtoa itsensä otteista irti mutta ei pysty. Hän on aivan paniikissa ja potkii jaloillaan vettä pois. Pian hän tuntee tajuntansa hämärtyvän kunnes lopulta saa tarrattua ammeen reunalta kiinni päästen irti näkymättömistä otteista. Janey tuntee päänsä holottavan tomaantin punaisena ja sylkee sekä yskii vettä. Hän hengittää raskaasti ja on lähellä pyörtyä. Kun hän hieman rauhoittuu pitkin kylpyhuonetta kuuluu hiljaista ja ilkeänkuuloista miehen naurua.
Illalla Janey kertoo tapahtuneen äidilleen joka sanoo että Janey vain kolautti päänsä pohjaan ja siksi kuvitteli jonkun pitävän häntä veden alla. Janey itse kyllä vahvasti uskoo että se oli todellista sillä hän onnistui räpsäyttäämään silmiään veden alla ja oli huomaavinaan vilauksen joistakin likasista ja ilkeistä miehen kasvoista päänsä vieressä takanaan. Ja sitten se oli kadonnut kun Janey sai päänsä pintaan. Janey epäilee kuitenkin mielenterveyttään ja yrittää unohtaa koko tapahtuman. Kuitenkin asiat sen kuin pahenevat pahenemistaan. Eräänä yönä Janey herää sellaiseen tunteeseen, että joku ulkopuolinen on läsnä. Hän nousee sängylleen istumaan ja huomaa jalkopäässä, kaiteen takana jonkun mustan möykyn joka tuijottaa suoraa päin Janeyta. Totuttuuan pimeään puolessa minuutissa Janey erottaa möykyn yksityiskohdat. Hän luulee näkevänsä jonkinlaisen tummapukuisen miehen jolla on veriset, kalpeat ja ilkeät kasvot. Miehellä ei kuitenkaan tunnu olevan silmiä lainkaan! Vain tyhjät kuopat, jotka tuijottavat taikoamatta kauhistunutta Janeyta. Janey perääntyy seinään saakka ja suunnittelee että yrittäisi nopeasti josta ovelle ja huutaa apua. Kuitenkin tehtyään äkkinäisen liikkeen mies yhtäkkiä hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa raapimaan hänen kasvoja. Janey huutaa niin kovaa kuin ikinä kurkustaan ääntä saa. Hän on paniikissa ja tuntee polttavaa kipua poskissaan. Hän heiluttaa käsiään yrittäen saada mies irrottamaan mutta mikään ei auta. Lopulta Janey onnistuu potkaisemaan miestä vatsaan ja irrottamaan. Janey avaa silmänsä ja huomaa miehen kadonneen. Hän tunnustelee kasvojaan ja kauhistuu tuntiessaan verta sekä syvän ja kipeän viillon. Äiti oli kuullut Janeyn huudon ja juoksee paikalle järkyttyen Janeyn kasvoista. He menevät lääkäriin ja saavat poliisilta tietää talon menneisyyden.
"Riitelittekö te?" Janey kysyy ja hänen äiti nyökkää. "Missä isä on nyt?" Janey jatkoi. "H-hän on poissa..! Lähtenyt...m-minä sanoin...ettei hän tee meitä onnellisiksi...että hän ei välitä meistä, vain itsestään ja hän...hän löi minua..! Sitten hän..o-otti tavaransa ja...lähti." äiti vastasi.
Janey alkoi itkeä ja halaa äitiään. Hän arvelikin että jossain vaiheessa hänen vanhempiensa eroavat. Janey on surullinen. Hän päättää mennä suihkuun jossa sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain kamalaa. Kun hän on huuhtelemassa shamppoota pois, hoitoaine tippuu ammeen pohjalle ja kun Janey on nostamassa sitä, hän liukastuu ja kaatuu. Sitte yhtäkkiä aivan kuin kaksi tukevaa kättä pitäisivät häntä veden alla vankina. Janey yrittää riuhtoa itsensä otteista irti mutta ei pysty. Hän on aivan paniikissa ja potkii jaloillaan vettä pois. Pian hän tuntee tajuntansa hämärtyvän kunnes lopulta saa tarrattua ammeen reunalta kiinni päästen irti näkymättömistä otteista. Janey tuntee päänsä holottavan tomaantin punaisena ja sylkee sekä yskii vettä. Hän hengittää raskaasti ja on lähellä pyörtyä. Kun hän hieman rauhoittuu pitkin kylpyhuonetta kuuluu hiljaista ja ilkeänkuuloista miehen naurua.
Illalla Janey kertoo tapahtuneen äidilleen joka sanoo että Janey vain kolautti päänsä pohjaan ja siksi kuvitteli jonkun pitävän häntä veden alla. Janey itse kyllä vahvasti uskoo että se oli todellista sillä hän onnistui räpsäyttäämään silmiään veden alla ja oli huomaavinaan vilauksen joistakin likasista ja ilkeistä miehen kasvoista päänsä vieressä takanaan. Ja sitten se oli kadonnut kun Janey sai päänsä pintaan. Janey epäilee kuitenkin mielenterveyttään ja yrittää unohtaa koko tapahtuman. Kuitenkin asiat sen kuin pahenevat pahenemistaan. Eräänä yönä Janey herää sellaiseen tunteeseen, että joku ulkopuolinen on läsnä. Hän nousee sängylleen istumaan ja huomaa jalkopäässä, kaiteen takana jonkun mustan möykyn joka tuijottaa suoraa päin Janeyta. Totuttuuan pimeään puolessa minuutissa Janey erottaa möykyn yksityiskohdat. Hän luulee näkevänsä jonkinlaisen tummapukuisen miehen jolla on veriset, kalpeat ja ilkeät kasvot. Miehellä ei kuitenkaan tunnu olevan silmiä lainkaan! Vain tyhjät kuopat, jotka tuijottavat taikoamatta kauhistunutta Janeyta. Janey perääntyy seinään saakka ja suunnittelee että yrittäisi nopeasti josta ovelle ja huutaa apua. Kuitenkin tehtyään äkkinäisen liikkeen mies yhtäkkiä hyökkää hänen kimppuunsa ja alkaa raapimaan hänen kasvoja. Janey huutaa niin kovaa kuin ikinä kurkustaan ääntä saa. Hän on paniikissa ja tuntee polttavaa kipua poskissaan. Hän heiluttaa käsiään yrittäen saada mies irrottamaan mutta mikään ei auta. Lopulta Janey onnistuu potkaisemaan miestä vatsaan ja irrottamaan. Janey avaa silmänsä ja huomaa miehen kadonneen. Hän tunnustelee kasvojaan ja kauhistuu tuntiessaan verta sekä syvän ja kipeän viillon. Äiti oli kuullut Janeyn huudon ja juoksee paikalle järkyttyen Janeyn kasvoista. He menevät lääkäriin ja saavat poliisilta tietää talon menneisyyden.
Talossa asui ennen heitä eräs mies vaimoineen ja tyttärineen. Mies rakasti perhettään enemmän kuin ketään muuta kunnes hänen vaimonsa sekosi tyttären jäätyä auton alle ja tappoi miehen sekä itsensä. Hän viilsi miehen kaulan auki ja puukotti molempiin silmiin. Sen jälkeen hän piilotti miehen ruumiin Janeyn nykyiseen huoneeseen ja hirttäytyi ullakolle. Janey epäilee miehen jääneen kummittelemaan taloon ja on kaikkien tapahtumien takana. Poliisi kertoo myös että kaikki talossa asuneet ovat mystisesti kuolleet. Silloin Janeyn äitikin uskoo viimein talon olleen riivattu ja päättää muuttaa Janeyn kanssa pois. Kun he menivät takaisin taloon, he molemmat jähmettyvät paikoilleen nähdessään Janeyn isän istuvan hiljaa sohvalla katsoen rapisevaa telkkaria. Janeyn äiti astuu kaksi askelta eteenpäin ja sanoo miehelleen: "Jacob...anna anteeksi! Minä rakastan sinua suuresti enkä halua enää riidellä! Ole kiltti ja tule sopimaan. Meidän on lähdettävä tästä talosta!" Isä ei hievahtanutkaan. Janey lisää äitinsä perään: "Isä-kiltti tule nyt! Mennään takaisin kotiin!"
Silloin Janeyn isä sulkee tv:n, nousee seisomaan ja kääntyy. Janey ja hänen äiti järkyttyvät. Isällä on ruskeitten silmien tilalla pelkät veriset aukot. Sitten isä avaa sinertävän suunsa ja sanoo kähisevällä äänellä: Koti...on täällä..!
Silloin Janeyn isä sulkee tv:n, nousee seisomaan ja kääntyy. Janey ja hänen äiti järkyttyvät. Isällä on ruskeitten silmien tilalla pelkät veriset aukot. Sitten isä avaa sinertävän suunsa ja sanoo kähisevällä äänellä: Koti...on täällä..!
